Haluan nähdä Espoon ja Suomen, joissa yksilö osallistuu aktiivisesti yhteiskuntaan omien kykyjensä mukaan. Siksi haluan, että järjestöt, yhdistykset ja muut toimijat tekevät tiiviimpää yhteistyötä kaupungin kanssa. Yhteys muihin yhteiskunnan jäseniin tekee yhteiskunnastamme vahvemman, ja vapaaehtoisjärjestöt tarjoavat hyvät mahdollisuudet yhteisöllisyyteen ja inhimilliseen kohtaamiseen.
Nuorten hyvinvointi ja koulu
Koulu on Suomen tärkein instituutio. Siellä lapsemme muotoutuvat, löytävät oman tiensä ja kehittyvät itsenäisiksi yksilöiksi. Ainakin teoriassa. Käytännössä näemme kuitenkin, kuinka nuorten mielenterveys on heikentynyt (Kouluterveyskysely, THL 2023) ja kuinka sukupuolten välinen oppimiserot kasvavat (Helsingin Sanomat 2023).
Erityisen huolestuttavaa on terveiden miespuolisten roolimallien puute. Mieskuva on usein kapea, ja pojat, jotka rikkovat näitä normeja, voivat kohdata sosiaalisia seuraamuksia. Samalla poikien tunteet eivät saa ansaitsemaansa tilaa, mikä vaikeuttaa turvallisen identiteetin rakentamista. Yhteiskunnassa kasvava polarisaatio – erityisesti nuorten miesten hakeutuminen konservatiivisiin tai reaktionaarisiin yhteisöihin (HS 2024) – voi osittain selittyä tällä.
On olemassa toinen tapa puhua mieheydestä – tapa, jossa tunteiden arvo tunnustetaan ja terveiden, osallistavien normien luomista pidetään tärkeänä. Tässä tarvitaan ammattilaisia, joilla on välineet kohdata nuoria ymmärtävästi. Seksologeilla on tässä tärkeä rooli: he ovat asiantuntijoita paitsi seksuaalisuudessa myös ihmissuhteissa, tunnesäätelyssä ja normikriittisyydessä (Folkhälsan, 2023).
Seksuaalikasvatus on jo osa perusopetuksen opetussuunnitelmaa (OPS 2016), mutta käytännön toteutus ja resurssit vaihtelevat. Siksi seksologien ja muiden asiantuntijoiden tulisi olla luonteva osa niin perusopetusta kuin toisen asteen koulutusta. Lisäksi Miessakit ry:n kaltaiset järjestöt, jotka tekevät työtä eri-ikäisten miesten kanssa, pitäisi integroida kaupungin ja koulujen toimintaan.
Tavoitteiden saavuttamiseksi haluan:
- että seksologeja otetaan laajemmin mukaan perus- ja toisen asteen opetukseen
- että vapaaehtoisjärjestöjen osaamista hyödynnetään nykyistä enemmän
Maahanmuutto ja kotoutuminen
Espoolla on tänä päivänä haasteita nuorten mielenterveyden, työttömyyden ja syrjäytymisriskin kanssa. Osa näistä haasteista liittyy puutteelliseen kotoutumiseen – erityisesti nuorten maahanmuuttajataustaisten kohdalla. Kyse ei ole taustasta sinänsä, vaan sosioekonomisista tekijöistä, epätasaisesta pääsystä mielenterveyspalveluihin ja koulutukseen sekä tulevaisuudenuskon puutteesta (THL; OECD 2023) – ja joissain tapauksissa myös tunnetason siteiden puutteesta yhteiskuntaan.
Maahanmuutto on välttämätön osa Suomen tulevaisuutta. Lähes 25 % väestöstä on yli 65-vuotiaita (Wikipedia, 2024) ja syntyvyys on matala. Maahanmuutto tuo mukanaan kulttuurista pääomaa, osaamista ja kansainvälisyyttä. Jotta kotoutuminen onnistuisi, on panostettava konkreettisiin toimiin – ilman että inhimillisyydestä tingitään.
Itse maahanmuuttajana tiedän, kuinka paljon pidempi tie työllistymiseen voi olla verrattuna niihin, jotka ovat syntyneet ja kasvaneet Suomessa. Tarvitsemme ratkaisuja, jotka helpottavat tietä koulutukseen ja työhön sekä rakentavat siltoja tulijoiden ja täällä pitkään asuneiden välillä. Kotouttamisen on oltava aktiivista, yksilölähtöistä ja yhteistyöhön perustuvaa.
Tavoitteiden saavuttamiseksi haluan:
- että Espoon kaupunki palkkaa yhteisöpedagogeja, joiden tehtävänä on tukea nuoria koulussa ja sen ulkopuolella
- että Espoo ottaa vapaaehtoisjärjestöt aktiivisemmin mukaan kotouttamistyöhön
Lähteet
- THL – Kouluterveyskysely
- Helsingin Sanomat (2023): Tyttöjen ja poikien ero koulumenestyksessä kasvaa
- Folkhälsan (2023): Sexuell hälsa i skolan – En vägledning
- Opetushallitus (2016): Läroplanen för den grundläggande utbildningen
- Miessakit ry
- OECD (2023): International Migration Outlook – Finland profile
- Wikipedia (2024): Demographics of Finland